Muutin hiljattain pääkaupunkiseudulta takaisin kotikaupunkiini. Vajaassa 8:ssa vuodessa huomaan osan murresanoista hävinneen sanavarastostani kokonaan. Ei pääkaupunkiseudulla kukaan olisi ymmärtänyt jos olisin kysellyt "linkkujen" lähtöaikoja.. tai että moneltakos "lähikipari" menee kiinni. Hassua, miten nopeasti sitä oppii käyttämään sanoja, jotka eivät aiemmin kuuluneet sanavarastoon ollenkaan.

Nyt sitten täällä takaisin ja murresanojen äärellä. Mietin yksi aamu bussissa istuessani, että enhän minä nyt sitten osaa käyttää enää bussista sitä linkku-sanaa. Bussi on bussi ja sillä siisti. Aamulinkusta tulee lähinnä mieleen kropan ongelma. Sellainen, että herätyskello soi aamulla ja huomaat nukkuneesi kenties päälläsi koko yön, koska kroppa on jotenkin väärässä asennossa.. aamulinkussa ikäänkuin.. Tälle mielleyhtymälle en voi mitään ja unohdan sanan "linkku". Mutta sitten, kun käytän sanaa "bussi" niin jo vain huomautetaan, etten taida olla täältä kotoisin. Mistäs minä sitten olen kotoisin jos en täältä. Ei voi olla sellaista, ettei olisi mistään kotoisin. Tai heti muuton jälkeen minulla oli kyllä sellainen olo, etten ole mistään kotoisin enkä kuulu minnekään. Olisin halunnut vain ajella junalla näiden kahden paikkakunnan väliä siihen asti, kunnes olisi alkanut tuntua kotipaikkakunta kodilta. Nyt tosin tuntuu jo, että olen oikeassa paikassa eikä tee yhtään mieli lähteä junaan istuksimaan. Ei sillä, etteikö junassa olisi mukava matkustaa, mutta vaeltava sielu on löytänyt takaisin kotiin tutun murteen äärelle, eikä ole tarvetta lähteä nyt minnekään.